Kuukausittainen arkisto huhtikuu, 2011

Normipäivä Korporaatiossa

Bussilla hallille kuuntelemaan huonoja uutisia. Takas toimistolle kuulemaan vielä huonompia uutisia. Loppupäivä soitellen porukoille ympäri maailmaa, että muutoksen tuulet ovat puhaltaneet paskan tuulettimeen.

 

Tervetuloa Perus-Suomeen

Hitsinpimpula. Nyt kyllä muutetaan maasta. Tai jos ollaan ulkomailla niin ei ainaskaan tulla takas. Nih.

Näinhän monet tuntuvat ajattelevan. Mikä on varsin ironista, koska juuri tämä ylimielinen asenne on yksi syy siihen, että tähän tilanteeseen on tultu. Nyt ei oikeasti enää tarvittaisi yhtään itkupotkuraivaria facebookissa tai näitä päivystäviä yhteiskuntaopin dosentteja kertomaan, että persujen äänestäjät ovat satumaasta haaveilevia rasisteja. Tämä taktiikka ei toiminut ennen vaaleja eikä se toimi niiden jälkeenkään. Ilmainen vinkki: Kannattaa lopettaa kaivaminen, jos huomaa olevansa kuopassa. Ainakaan, jos ei erityisen hyvin viihdy siinä montussa.

Persuja äänestettiin, koska harmitti. Haluttiin erilaista politiikkaa. Ei sen kummempaa. Nyt olis sen sijaan hyvä paikka kuunnella niin, että vastapuolikin huomaa tulleensa kuulluksi. Sillä mielellä, että mistä se kenkä oikein puristi ja mitä sille voisi mahdollisesti tehdä. Vaikka kuinka olisikin helpompaa kauhistella niitä punaniskanatsijuntteja.

 

Vaalit ja välitön palaute

Matalasta äänestysprosentista on ollut tapana olla huolissaan vaalien alla. Tällä kertaa tosin tuntuu enemmän huolestuttavan mahdollinen väärin äänestäminen kuin äänestämättä jättäminen. Yleensä nukkuvat vetoavat siihen, ettei äänestämällä voi vaikuttaa. Mikä pitääkin paikkansa, jos ajattelee vaikuttamisella yhteiskunnallisia muutoksia. Lakien säätäminen on hidasta puuhaa ja parhaimmillaankin ne oman ehdokkaan ja puolueen tavoitteet toteutuvat vuosien päästä. Näin pitkä vasteaika on ihmiselle liian pitkä varsinaisen vaikuttamisen tunteen muodostumiseksi.

Sen sijaan äänestämällä voi välittömästi vaikuttaa vaalien tulokseen. Siihen kuka voittaa ja kuka häviää. Vaalien tulos taas on selvillä yleensä jo äänestyspäivän iltana. Koko hommaa voi ajatella eräänlaisena urheilutapahtumana.

Kipaise äänestyspaikalle viisi minuttia ennen sulkemista. Valitse ehdokas vasta kopissa. Juokse kotiin (tai lähipubiin). Avaa televisio. Ennakkoäänet tulee samantien ruutuun ja omakin lappusi lasketaan parin tunnin kuluessa. Palaute on lähes välitön, kun koko lysti ei kestä lätkämatsia kauempaa. Suosittelen.

 

Ketähän sitä äänestäis?

Jossain vaiheessa talvea tajusin, etten kertakaikkiaan vaan pysty enää äänestämään vihreitä. Huttu on käynyt sikäli hapokkaaksi, että tarvitsen uuden puolueen. Tämä onkin ensimmäinen kerta. Jos en väärin muista, niin olen kantanut korteni vihreään kekoon kaikissa eduskuntavaaleissa, joissa olen saanut äänestää. Paitsi kerran kun satoi räntää, enkä jaksanut raahautua toiselle puolelle kaupunkia. Harmittaa vieläkin.

Päätös on kypsynyt hiljalleen. Luontoarvojenhan kannalta on melko yhdentekevää ovatko piipertäjät hallituksessa vai ei. Sen sijaan tärkeää olisi pitää kepu ulkona. Suomen rannikkovesien tuhoamiselle ei pystytä tekemään mitään niin kauan kuin MTK on laatimassa hallitusohjelmia. Saimaannorpat kalastetaan sukupuuttoon, ettei muutamalle tupajäärälle tulisi paha mieli. Vuotoksen torppaamisesta tosin pisteet vihreille. Muut saavutukset sitten ovatkin vähissä. Risupaketteja, Helsingin lämmittämistä haloilla ja muuta typeryyttä, johon on suostuttu, ei pysty edes selvinpäin ajattelemaan.

Henkilökohtaisesti hankalin paikka on ollut katsella valtakunnan liberaaleimman puolueen oikeusministerin toimia. Ehdotus ohjeistaa valtuustojen puheenjohtajia vihapuheiden torjumiseksi persujen kunnallisvaalivoiton jälkeen meni vielä huumorilla. Viimeisin lakiesitys uskonnollisia tunteita loukkaavan materiaalin kriminalisoimiseksi kylmää jo selkäpiitä. Siinä välissä on laitettu keskustelupalstojen ylläpitäjät vastuuseen käyttäjien esittämistä mielipiteistä ja kriminalisoitu laittomaan materiaaliin linkittäminen. Linja on selkeä, mutta sitä ei uskoisi itseään suvaitsevaiseksi ja arvoliberaaliksi kutsuvalta puolueelta.

Yksilöllisyyden ilmaisemisesta

WordPress-teeman valinta on yhtä hauskaa kuin farkkujen ostaminen. Ensin sitä yrittää löytää jotain tyylikästä, yksilöllistä ja erilaista. Mikä ei ole lainkaan helppoa. Sitten kun vaativaan makuun löytyy sopiva teema ja sitä alkaa sovittamaan niin eikös käy ilmi, ettei sitä ole suomennettu. Eikä muuten ole mitään muitakaan teemoja. Paitsi se jota kaikki muutkin käyttää.

Farkkukaupassa vastaava ongelma on, että meille persjalkaisille pitkäselkäisille itäsuomalaisille on esimerkiksi tällä kylällä tasan yksi puoti, jossa myydään valmiiksi sopivia vetimiä. Niillä housuilla sitten erottuu joukosta terävästi kuin hopeanharmaa Toyota Corolla Prisman parkkipaikalta.

Alku

Eka postaus. Koska maailma tarvitsee vielä yhden blogin.