Oppimisen iloa

Kuopus oppi tänään kävelemään. Katselin puistossa kun poika taapersi leveästi hymyillen huojuvin askelin nurmikolla edestakaisin. Ja mikäpä on hymyillessä. Ei sitä joka päivä opi kävelemään.

Uuden oppiminen on tietysti palkitsevaa vanhemmallakin iällä, mutta harvemmin sitä tulee tilaisuuksia oppia jotain noin perustavaa laatua olevia taitoja. Pitää miettiä, että onkohan tämän tai tuon homman opettelusta jotain hyötyä. Eikä siinä mitään. Lapsen osa on oppia. Aikuisten pitää myös tehdä.

0 Vastausta “Oppimisen iloa”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.