Espoo

Olen aina vastustanut Espoota. Ainakin niin pitkään kuin olen asunut Helsingissä ja ehkä vähän sitä ennenkin. Koko konsepti on tuntunut oudolta. Jos pitää asua kaupungissa, niin sitten se saisi mielellään olla, no, kaupunki. Tiivistä asutusta, toreja, umpikorttelia, metroa, kivijalkakapakoita, paljon ihmisiä ja elämää. Olen toki asunut vuosikausia Helsingin lähiöissä. Eikä kokemus ollut mitenkään huono. Jotenkin on vaan tuntunut oudolta, että kaupunki olisi vain kokoelma moottoriteiden yhdistämiä lähiöitä.

Antipatiani espoota ja espoolaisuutta kohtaan on täysin irrationaalinen. Tunnen paljon oikein mukavia espoolaisia. Olen muutaman vuoden käynyt Espoossa töissä. Tiedän, että siellä on paljon miellyttäviä asuinalueita.

Tänään sitten poikkesin pitkästä aikaa Leppävaarassa. Paikka oli hieman muuttunut sitten viime näkemän. Yleisilme on karu ja persoonaton niin kuin usein äskettäin rakennetuissa ympäristöissä, mutta äkkiseltään katsottuna se näytti ihan oikealta kaupungilta. Ihmiset ja palvelut oli laitettu tiiviiseen ruutukaavapakettiin. Liikenneyhteydet ovat espoolaisittain loistavat. Erityisen ilahduttavaa oli, että paikka on läpeensä uusi. Leppävaaran pelloilla ei tietysti ollut paljon mitään. Vanha Maxi kyllä edusti tyypillistä 80-luvun kauppakeskusarkkitehtuuria, mutta jostain syystä museovirasto ei vaatinut sen suojelemista. Etelä-Leppävaara ei myöskään ole kenenkään takapihalla, joten luultavasti nimb kaupunginosayhdistykset eivät olleet puolustamassa oikeuttaan muuttumattomaan ympäristöön. Ja hyvä niin.

Kaupungin tarkoitus ei ole olla ulkomuseo. Jos tätä rataa jatketaan, niin parinkymmenen vuoden päästä keskustellaan siitä pitäisikö Helsinki liittää Espooseen, eikä toisin päin. Nyt niillä on keskustakin.

0 Vastausta “Espoo”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.