Hetki rauhaa ja hiljaisuutta

Muistan hymyilleeni leveästi sisäänpäin, kun ensimmäistä kertaa kuulin tulevan appiukkoni isänpäivälahjatoiveen. Hän halusi hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Toive oli sama joka vuosi. Näin jälkeenpäin katsottunahan kyseessä on ihan kohtuullinen pyyntö kolmen teini-ikäisen tytön isältä.

Tämä tapahtui joitakin vuosikymmeniä sitten. Tänään kahden pienen ja vilkkaan pojan isänä todellakin haluaisin välillä sekä rauhaa että hiljaisuutta. Hetkiä, jolloin kukaan ei huuda, hypi päällä, tarvitse huomiota tai ruokaa tai erotuomaria tai apua takapuolen pyyhkimisessä. Hetkiä, jolloin voin kuulla omat ajatukseni. Niin kuin juuri nyt. Päivääkään en vaihtaisi pois jne. Mutta silti.

Nykyään appiukolla taas on varmaan yllin kyllin rauhaa ja hiljaisuutta, johon lapsenlapset tuovat tervetullutta vaihtelua. Pitääkin tästä lähteä onnittelemaan.

0 Vastausta “Hetki rauhaa ja hiljaisuutta”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.