Kuukausittainen arkisto helmikuu, 2012

Päivän paras

Viidennessä kerroksessa on tapana joka ilta ruokapöydässä kysyä kaikilta: Mikä oli tänään hauskinta ja mikä tyhmintä? Kuulumiset tulee vaihdettua ja itse kukin saa hiukan reflektoida, että miten se elämä oikein sujuu.

Tänään tuli makoiltua sängyssä flunssaa potemassa kuitenkin puoliteholla etätöitä tehden. Häpeillen tunnustin perheelle, että kaikkein hauskinta oli työstää valmiiksi yksi hyvä sähköposti. Sain myötätuntoa. Se oli kyllä erittäin hyvin muotoiltu viesti tärkeästä aiheesta Korporaation johtoryhmän jäsenelle. Johon sain vielä välittömän vastauksen. Mutta silti. Tee työtä, jolla on tarkoitus jne.

Esikoisen päivän kohokohta sen sijaan oli kun päiväkodissa ei – toisin kuin eilen – ollut lounalla perunamuussia. Kysyttäessä sälli ei muistanut, että mitä siellä oikein syötiin. Mutta jotain muuta kuitenkin.

En tiedä kumpi meistä on pahemmin laitostunut.

Piratismi

Törmättyäni noin sadannen kerran tekijänoikeuksiin liittyvissä nettikeskusteluissa kehotukseen lukea Michele Boldrin ja David Levinen kirja Against Intellectual Monopoly päätin ottaa vinkistä vaarin. Voin suositella muillekin.
Aikaisemmin olen ihmetellyt piratismia poliittisena liikkeenä. Erityisesti sitä, että kamojen laiton latailu netistä nähdään jonkinlaisena kannanottona. Ei siis pelkästään kätevänä tapana kotiuttaa digitaalista sisältöä. Tekijänoikeuksien nykyisen kaltainen valvonta on toki tuntunut typerältä ajan haaskaukselta sekä yhteiskunnan että yritysten kannalta. Työn puolesta olen joutunut tutustumaan patenttijärjestelmään, jota ei normaalilla kaupunkilaisjärjellä pysty käsittämään.
Nyt ymmärrän piraatteja paremmin. Immateriaalioikeuksien jatkuva laajentaminen ja kaikki niiden valvontaan littyvät oheisvahingot ovat asiallisesti ottaen turhia. Muutamat määräävässä markkina-asemassa olevat yritykset hyötyvät ja kaikki muut kärsivät – yhä enemmän. Tilannetta ei saada oikaistua, koska rahalla saa mieleistään lainsäädäntöä. Ainakin, jos hilloa on tarpeeksi.
Piratismi ja sen promotointi on itse asiassa rationaalinen strategia muutoksen aikaansaamiseksi. Lobbaus ei lopu ennen kuin monopolistien kassa on tyhjä.