Kuukausittainen arkisto huhtikuu, 2012

Vapaalta

Palasin eilen töihin isäkuukauden jälkeen. Hiukan harhaanjohtavasti nimetty kuuden viikon vanhempainvapaa oli hämmentävä kokemus. Noin hyvässä mielessä. Tai mitä sitä kiertelemään. Parasta, ikinä, koskaan, missään jne.

Parantumattomana suorittajana otin vapaalle luonnollisesti muutaman tavoitteen. Tutustua molempiin poikiini. Harrastaa urheilua joka päivä. Toteuttaa joku hyödyllinen sovellus.

Ensimmäinen onnistui oikeastaan yrittämättä. Viettämällä kiireetöntä aikaa lasten kanssa pääsee helposti samalle aaltopituudelle. Oma hyvä vire antoi pitkää pinnaa. Turaaminen ei hermostuttanut. Kun aikaa oli yllin kyllin, lasten kanssa touhuaminen ei myöskään ollut este minkään muun tekemiselle. Samana päivänä voi käydä leikkipuistossa ja lenkillä ja ajaa autoradalla ja koodata ja tehdä yhdessä ruokaa ja … Jos jotain ei ehtisikään, niin ei se mitään. Huomenna sitten.
En ole varmaan ikinä urheillut näin paljon. Lähes joka päivä kävin hiihtämässä, lenkillä tai punttisalilla. Olo on ollut mitä mainioin. On helpompi hengailla kotona tekemättä mitään erityistä, kun alla on pitkä lenkki tai hikoilu painojen ääressä. Treenaamista jää ikävä. Samoin sitä ettei tarvitse herätä kellon mukaan.
Tekniikan saralla sain valmiiksi lämpömittarin. Ihan hauska projekti, jota saatan vielä jatkaa. Toinenkin vähän mittavampi hanke oli suunnitelmissa, mutta se jäi, kun hurahdin joukkorahoitettuun journalismiin. Luovuus tarvitsee sopivan määrän joutilaisuutta stressitöntä olotilaa, mikä ei nyt ole varmaan uutinen kenellekkään. Silti oli hauska huomata, miten erilaisia ideoita alkoi muutaman viikon vapaan jälkeen pulputa pintaan. Saa nähdä kantaako joku niistä eteenpäin.
Aikaisemmin olen naureskellut puheille oravanpyöristä ja downshiftaamisista. Nyt en enää ole niin varma.

Ratkaisu euro-ongelmiin

Suuren yleisön keskuudessa laajaa epäsuosiota nauttivat Kreikan, Portugalin, Espanjan, Italian jne. taloudelliset tukitoimet pitäisi paketoida hiukan toisella tavalla. Kaikkien tiedossahan on, että Etelä-Euroopassa on tasan yksi kannattava teollisuudenala. Turismi. Entäs jos tuettaisiin sitä – sekä taloudellisesti että moraalisesti konkurssikypsien valtioiden sijasta?

Laitetaankin ne seuraavat pari miljardia jakoon tekemällä kriisimaihin suuntautuvista lomamatkoista verovähennyskelpoisia.

Jokainen kansalainen saisi mahdollisuuden käydä ihan itse auttamassa välimerellisiä veljiämme. Ohitetaan korruptoitunut byrokratia. Lopetaan kitinä. Nautitaan antamisen ilosta.

Kävis ainakin mulle.

Elävät kuolleet

Olen alkanut nähdä zombeja.

Aamukahvin kanssa lueskelin Hesaria. Mietin joka aamu, että mitenkähän pitkään tätäkin jatkuu. Siis kotiin kannettua painettua sanomalehteä. Ehkä viis vuotta? Jos sitäkään. Lehti alkaa näyttää vähän eteeriseltä, ääriviivat hämärtyvät ja yhtenä aamuna sitä ei sitten enää olekaan. Uutiset sun muut nautitaan jollain muulla tavalla. Keinutuolissa muistelen lastenlapsille, että silloin kun ukki oli nuori niin oli vielä painettuja sanomalehtiä. Pitävät huru-ukkona.

Matkalla tänne kahvilaan kuljin valokuvausliikkeen ohi. Ikkunassa oli haalistuneet teipit. Kehitys ja kuvat kahdessa tunnissa. En usko, että se liike on pysytyssä enää kovin montaa kuukautta. Oikestaan sen olisi pitänyt kuolla (tai muuttua) jo vuosia sitten. Olin joskus itsekin töissä samanlaisessa puodissa. Siitä on kauan. Valokuvausliikkeen naapurissa on kirjadivari. Sillä on vielä aikaa jäljellä, mutta merkit on selvät. Painetut kirjat ovat ennen pitkää historiaa. Ja niiden mukana kirjakaupat ja divarit. Vastapäätä on Posti. Hiukan nukkavieru ja unohdettu.

Tutkivaa journalismia tilauksesta

Vanhempainvapaalla on taas ollut aikaa miettiä uusia lähtöjä. Minkähänlaisia uusia tuotteita ja palveluita maailma tarvitsisi? Eli samaa hommaa mitä teen päivätyökseni. Ideat on tietysti vähän erilaisia, kun ei tartte ajatella asioita Korporaation näkökulmasta.

Olen uutisten ja ajankohtaisjuttujen suurkuluttaja. Nykyään huolestunut sellainen. Vielä tällä hetkellä Suomessa on firmoja, joilla on varaa tutkivaan journalismiin ja hyviin uutisiin. En tiedä kuinka kauan tämä onnellinen tilanne jatkuu. Kilpailu verkossa on kovaa, mainosrahaa vähemmän jaossa ja tilaajat eivät halua maksaa. Yle on tietysti tästä rahapulasta poikkeus (140 euroa / kansalainen), mutta vallan vahtikoirana aikamoinen puudeli. Mistä siis resurssit tulevaisuuden tutkiville jutuille?

Yksi vaihtoehto on crowdfunding. Amerikkalainen Spot.us palvelu on alan pioneeri. Se on voittoa tavoittelematon yritys, jonka toiminta-ajatuksena on rahoittaa uutisia, joita ei muuten tehtäisi. Ihmiset ja organisaatiot voivat ehdottaa juttuaiheita ja lahjoittaa rahaa tekijöille. Yritys hyväksyy aiheet ennen kuin ne julkaistaan sivustolla. Moni mielenkiintoinen projekti on tätä kautta toteutunut ja Spot.us on erittäin menestynyt omassa kategoriassaan. Palvelulla ei kuitenkaan ole ollut ainakaan vielä isompaa vaikutusta siihen, miten uutisia ja ajankohtaisjuttuja tehdään ja rahoitetaan. Euroopassa on ainakin Italiassa ja Ranskassa yritelty samalla konseptilla ilman suurempaa sukseeta.

Yksi suomalainenkin jounalisti, Tanja Aitamurto, sai Spot.us kampanjalla rahoitusta ja kirjoitti Ylenkin julkaiseman jutun sosiaalisen median vaikutuksesta Egyptin vallankumoukseen. Eräs lahjoittajista oli Helsingin Sanomien säätiö, joka ainakin tässä tapauksessa sai vastinetta rahoilleen. (Tätä kautta törmäsin myös mielenkiintoiseen Stipendiblogiin.)

Voisiko tälläinen sitten toimia Suomessa? En tiedä, mutta tekis mieli kokeilla.