Elävät kuolleet

Olen alkanut nähdä zombeja.

Aamukahvin kanssa lueskelin Hesaria. Mietin joka aamu, että mitenkähän pitkään tätäkin jatkuu. Siis kotiin kannettua painettua sanomalehteä. Ehkä viis vuotta? Jos sitäkään. Lehti alkaa näyttää vähän eteeriseltä, ääriviivat hämärtyvät ja yhtenä aamuna sitä ei sitten enää olekaan. Uutiset sun muut nautitaan jollain muulla tavalla. Keinutuolissa muistelen lastenlapsille, että silloin kun ukki oli nuori niin oli vielä painettuja sanomalehtiä. Pitävät huru-ukkona.

Matkalla tänne kahvilaan kuljin valokuvausliikkeen ohi. Ikkunassa oli haalistuneet teipit. Kehitys ja kuvat kahdessa tunnissa. En usko, että se liike on pysytyssä enää kovin montaa kuukautta. Oikestaan sen olisi pitänyt kuolla (tai muuttua) jo vuosia sitten. Olin joskus itsekin töissä samanlaisessa puodissa. Siitä on kauan. Valokuvausliikkeen naapurissa on kirjadivari. Sillä on vielä aikaa jäljellä, mutta merkit on selvät. Painetut kirjat ovat ennen pitkää historiaa. Ja niiden mukana kirjakaupat ja divarit. Vastapäätä on Posti. Hiukan nukkavieru ja unohdettu.

0 Vastausta “Elävät kuolleet”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.