Kuukausittainen arkisto tammikuu, 2013

Exit

Viimeinen päivä Korporaatiossa. Hervotonta teknistä säätöä puhelimien ja läppärien kanssa. Exit check list complete. Kakkukahvit ja kauniita sanoja. Kaappi tyhjäksi ja kamat laukkuun. Sitten pyöröovista ulos hyytävään pakkaseen.

Tällä kertaa ilman avainta, jolla pääsisi takaisin.

Olutta lasissa

On sadonkorjuun aika. Tummanpuhuvat pullot ovat seisoneet kaapin perällä säädetyt kaksi viikkoa. Aamulla siirrän varovasti puolet jääkaappiin kylmenemään. Päivällisseuraksi on kutsuttu maailmaa nähnyt ja olutta nauttinut ystävä. Ehkä jopa jonkinlainen auktoriteetti panimotuoteasioissa.

Aikaisemmat tapahtumat huomioon ottaen ensimmäisen pullon avaaminen hiukan jännittää. Patenttikorkki poksahtaa sihahtaen auki, mutta pullon sisältö pysyy pullon sisällä. Niin kuin pitääkin. Lasiin kaadettaessa olut kuohuu iloisesti. Makutuomari kumartuu tuopin äärelle ottaa siemauksen ja toisenkin. Jännitys tiivistyy.

”No jos tätä kannettaisiin pubissa eteen niin en vaatisi rahoja takaisin.”

Ymmärrän tämän kohteliaisuudeksi ja uskaltaudun maistamaan. Amatöörinkin suuhun tuotos maistuu erehdyttävästi IPA-oluelta, eikä sanottavasti erotu vastaavista kaupallisista tuotteista. Kitalaessa tuntuu tuttu, rapea Cascade-humalan kitkeryys. Hyvää, hyvää, hyvää. Kotitekoisuudesta muistuttavat samea väri ja pieni hiivasakka pullon pohjalla. Lasit tyhjenevät samaa tahtia lautasten kanssa ja palaute on loppuun asti positiivista.

Herkullisen kotioluen nauttiminen itse kokatun aterian kanssa on myös jollain tapaa hyvin gastronomis-esteettisesti tyydyttävää. Ehkä jopa tyylikästä. Ymmärän miksi amerikanhipsterit on tästä hommasta niin tohkeissaan.

Taidan panna toisenkin satsin.

Fruktoosi on myrkyllistä

Tietoisuus sokeriaineenvaihdunnan ihmellisyyksistä leviää, niin kuin voimme eilisen verkkotabloidista lukea. Vaikka fruktoosin lihottava vaikutus on tietysti hyvä tuoda julki isommillakin foorumeilla, ei se mikään mullistava uutinen ole. Pienellä kaivamisella hesarin tiedetoimitus olisi löytänyt muitakin ominaisuuksia kuten maksatoksisuuden ja yhteyden aivotoiminnan heikkenemisen.

Puhelu

Tänään oli mainio artikkeli Hesarissa. Korporaatiosta paketin saanut kelloseppä Antti Rönkkö oli päässyt henkilökuvaan. Pitää siteerata, kun en itse paremmin osaisi kirjoittaa.

Tiedättehän tunteen: odotat puhelua, jonka toivot tulevan. Samalla tiedät, ettei niin käy. Olo on toiveikas, mutta mieli jo valmis pettymykseen.

Antti Rönkkö odotti kotonaan elokuisena iltana puhelua Nokialta. Yhtiössä olivat jälleen käynnissä yt-neuvottelut, ja työkaverit olivat jo soittoja saaneet. Puhelu kotiin merkitsi, että sai jatkaa töitä kännykkäyhtiössä. Muuten edessä oli lähtöpaketti.

Odotellessaan Rönkkö teki rannekelloa. Kellosepän koulutuksen saanut mies oli jo viisi vuotta suunnitellut omaa, käsityönä tehtävää taidonnäytettä.

Pöydällä lepäsi nyt lähes valmis koekappale. Rönkkö oli pitkään miettinyt, että tätä hän haluaisi tehdä: kokeilla taitojaan äärirajoille saakka.

Ilta pimeni, eikä puhelin soinut.

Olin tässä samaisessa tapauksessa langan toisessa päässä. Monta puhelua soitin, mutta vielä useampia jäi soittamatta.

No, yt-prosessin tiet ovat tuntemattomat ja helppoa tapaa kertoa huonoja uutisia ei ole vielä keksitty. Tällä kertaa valittiin puhelu jota ei tullut. Seuraavana päivänä suoritettiin nimenhuuto. Aikaisemmin on kokeiltu myös tekstariherätystä.

Pullotus

Pulputus kaapin perällä vaikeni ja oli aika laittaa olut pulloon.

Ensimmäinen tehtävä oli hankkia korkit ja pullot. Kruunukorkit hylkäsin turhan proosallisina. Olin jo kovaa vauhtia tilaamassa hienoja erikoispulloja, kun huomasin lähikaupassa saksalaisen panimon kauppaavan vehnäolutta patenttikorkillisessa puolen litran pullossa. Neljällä eurolla irtosi pullo, korkki ja vielä puoli litraa hyvää oluttakin. Win-win.

Noin periaatteessa pullotuksen pitäisi olla aika suoraviivaista toimintaa. Lapotaan olut käymisastiasta kattilaan, johon on sulateltu hiukan hunajaa ja siitä edelleen pulloihin. Parin viikon päästä hunaja on muuttunut hiilidioksidiksi ja tuote on valmis nautittavaksi. Lappominen ei tosin mennyt ihan Strömsön tyylillä ja välineiden desinfiointi jäi varmaan EU-normeista, mutta nyt siellä kaapissa möllöttää kuusi pulloa itsepantua.

Pari desiä juomaa jäi yli ja pitihän sitä maistaa. Eritoten kun onnistuminen ei ollut itsestään selvää. No maistuihan se. Lämpimältä ja väljähtyneeltä IPA-oluelta. Saarivaltakunnassa nautittaisiin sellaisenaan. Suutuntuma oli mukavan kuiva ja Cascade-humala vahvasti läsnä. Alkoholiprosenttia kitalaki ei kertonut. Parin viikon päästä nautitaan, jos ei tapahdu mitään yllättävää.

Uusi vuosi, uudet kuviot

Uusi vuosi ja parempi elämä. Tänään pyörällä 10.2 kilometriä aikaan 54 minuuttia.

Viime vuoden loppupuolella tein, normaalien kuntoilulupausten lisäksi, kaksi muutakin päätöstä. Pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen irtisanoin työsuhteeni Korporaatioon. Vähän aikaisemmin luovuin eläinperäisestä ravinnosta.

Olen aina halunnut olla työtön ituhippi.