Olutta lasissa

On sadonkorjuun aika. Tummanpuhuvat pullot ovat seisoneet kaapin perällä säädetyt kaksi viikkoa. Aamulla siirrän varovasti puolet jääkaappiin kylmenemään. Päivällisseuraksi on kutsuttu maailmaa nähnyt ja olutta nauttinut ystävä. Ehkä jopa jonkinlainen auktoriteetti panimotuoteasioissa.

Aikaisemmat tapahtumat huomioon ottaen ensimmäisen pullon avaaminen hiukan jännittää. Patenttikorkki poksahtaa sihahtaen auki, mutta pullon sisältö pysyy pullon sisällä. Niin kuin pitääkin. Lasiin kaadettaessa olut kuohuu iloisesti. Makutuomari kumartuu tuopin äärelle ottaa siemauksen ja toisenkin. Jännitys tiivistyy.

”No jos tätä kannettaisiin pubissa eteen niin en vaatisi rahoja takaisin.”

Ymmärrän tämän kohteliaisuudeksi ja uskaltaudun maistamaan. Amatöörinkin suuhun tuotos maistuu erehdyttävästi IPA-oluelta, eikä sanottavasti erotu vastaavista kaupallisista tuotteista. Kitalaessa tuntuu tuttu, rapea Cascade-humalan kitkeryys. Hyvää, hyvää, hyvää. Kotitekoisuudesta muistuttavat samea väri ja pieni hiivasakka pullon pohjalla. Lasit tyhjenevät samaa tahtia lautasten kanssa ja palaute on loppuun asti positiivista.

Herkullisen kotioluen nauttiminen itse kokatun aterian kanssa on myös jollain tapaa hyvin gastronomis-esteettisesti tyydyttävää. Ehkä jopa tyylikästä. Ymmärän miksi amerikanhipsterit on tästä hommasta niin tohkeissaan.

Taidan panna toisenkin satsin.

0 Vastausta “Olutta lasissa”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.