Pullotus

Pulputus kaapin perällä vaikeni ja oli aika laittaa olut pulloon.

Ensimmäinen tehtävä oli hankkia korkit ja pullot. Kruunukorkit hylkäsin turhan proosallisina. Olin jo kovaa vauhtia tilaamassa hienoja erikoispulloja, kun huomasin lähikaupassa saksalaisen panimon kauppaavan vehnäolutta patenttikorkillisessa puolen litran pullossa. Neljällä eurolla irtosi pullo, korkki ja vielä puoli litraa hyvää oluttakin. Win-win.

Noin periaatteessa pullotuksen pitäisi olla aika suoraviivaista toimintaa. Lapotaan olut käymisastiasta kattilaan, johon on sulateltu hiukan hunajaa ja siitä edelleen pulloihin. Parin viikon päästä hunaja on muuttunut hiilidioksidiksi ja tuote on valmis nautittavaksi. Lappominen ei tosin mennyt ihan Strömsön tyylillä ja välineiden desinfiointi jäi varmaan EU-normeista, mutta nyt siellä kaapissa möllöttää kuusi pulloa itsepantua.

Pari desiä juomaa jäi yli ja pitihän sitä maistaa. Eritoten kun onnistuminen ei ollut itsestään selvää. No maistuihan se. Lämpimältä ja väljähtyneeltä IPA-oluelta. Saarivaltakunnassa nautittaisiin sellaisenaan. Suutuntuma oli mukavan kuiva ja Cascade-humala vahvasti läsnä. Alkoholiprosenttia kitalaki ei kertonut. Parin viikon päästä nautitaan, jos ei tapahdu mitään yllättävää.

0 Vastausta “Pullotus”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.