Kuukausittainen arkisto helmikuu, 2013

Uusi selitys Nokian alamäelle

Kaikilla lienee oma teoria siitä, miksi valtakunnan mahtavin korporaatio putosi kehityksen kelkasta ja taistelee nykyään halpissarjassa.

Tomi Ahosen Elop-tuhosi-kaiken lienee tunnetuin salaliittoteoria. Onhan silläkin omat meriittinsä, mutta Nokia tahallinen alasajo tuntuu hiukan liian paksulta.  Hiukan uskottavampi selitys hypylle tuntemattomaan – eli yllättävälle päätökselle valita Windowsin älypuhelinten käyttöjärjestelmäksi – liittyy Nokian omistuspohjaan. Isot amerikkaiset institutionaaliset sijoittajat olivat pari vuotta sitten Nokian suurimpia omistajia. Samat eläkerahastot omistivat kuitenkin vielä paljon enemmän Microsoftin osakkeita. Niiden näkökulmasta oli hyvin tärkeää, että Microsoft onnistuu mobiilibisneksessä. Hämmentävä kuvio, jossa Nokia ottaa riskit ja Microsoft kuittaa mahdolliset voitot, onkin ihan järkevä, jos salkussa on paljon Microsoftia ja vähän Nokiaa.

Huomattavasti yleisempää on toki etsiä vikaa yrityksen silloisesta johdosta ja toimintatavoista. Jotkut uskovat optio-ohjelman tuhonneen yhteishengen ja toiset syyttävät Ollilaa arvojohtamisesta luopumisesta. Hyvien vuosien hybris oli paisuttanut organisaatiota. Softaosaamisen puute ylimmässä johdossa oli ilmeistä jo silloin. Valintoja ei kyetty tekemään. Jne. jne. Symbianiin ja kosketusnäyttöihin ei tarvinne edes mennä.

Nokia teki paljon huonoja, välillä suorastaan käsittämättömiä, päätöksiä. Siitä lienevät kaikki yhtä mieltä. Mutta miksi?

Entäpä, jos selitys löytyykin ilmasta? Tarkemmin sanottuna sisäilmasta, jota päättäjät hengittivät. Tuoreen tutkimuksen mukaan maltillinenkin hiilidioksidipitoisuuden nousu nimittäin heikentää ihmisten päätöksentekokykyä selvästi.

Ehkäpä joku pihi kiinteistöpäällikkö pisti pääkonttorin ilmastointia pienemmälle – sehän säästää selvää rahaa – ja antoi tietämättään kohtalokkaan iskun organisaatiolle, joka rakasti kokouksia?

Hiihtomatka-aaminen

Ei niin monta vuotta sitten helmikuisena aamuna Helsinki-Vantaan kotimaan terminaalissa. Kahvilan hitaasti matelevassa jonossa edelläni raahustaa elämää nähnyt keski-ikäinen mies. Ryhti on kumara, väsynyt katse hakee kengän kärkiä ja partakin on jäänyt ajamatta. Asusta päätellen hän on lähdössä hiihtämään. Päästyään kassalle mies puhuu karhealla, hieman anteeksipyytävällä äänellä.

”Kahvi…”

Jokin tiskillä kuitenkin kiinnittää miehen huomion ja hän nostaa katseensa. Oluthana? Ryhti suoristuu hiukkasen. Ennen kuin myyjä ehtii vastata mies jatkaa jo vähän reippaammin.

”… iso tuoppi…”

Saatuaan aloitteen käsiinsä häntä ei voi enää pysäyttää. Suupielet vetäytyvät pieneen hymyyn. Terästynyt katse hakee baarikaapista etsimäänsä ja löytää sen. Iloisesti etusormea kohottaen hän päättää tilauksen.

”… ja minttufernetti!”

Muodonmuutos on täydellinen. Krapulaisesta kansitakkimiehestä alle kahdessakymmenessä sekunnissa reippaaksi lapinkävijäksi. Hetken päästä lampsimme Kittilän koneeseen. Sankarimme on löytänyt samanhenkistä matkaseuraa ja rempseä pulina jatkuu koneessa.

Aamiainen on päivän tärkein ateria.

Ruokavalio

Totaalikieltäytyminen eläinperäisestä ravinnosta on herättänyt lähipiirissä huomiota. Miksi ihmeessä joku haluaa tehdä syömisestään noin hankalaa?

Mahdollisiä syitä on yleisessä keskustelussa kolme: Eettiset, terveydelliset ja ekologiset. Kyseessä voi myös muoti eli hömpötys. Mutta pitäydytään nyt noissa kolmessa ensimmäisessä, koska tiettävästi veganismi ei ole trendikästä vaan ihan helvetin outoa.

Monet tuntemani kasvissyöjät – vegaaneja en tunne yhtään – ovat siirtyneet porkkananpurijoiksi eettisistä syistä. Eläimiä nyt vaan on väärin syödä. Eikä niitä saisi myöskään kasvattaa syötäväksi tai muutenkaan käyttää hyväksi. Itse en kuulu tähän kategoriaan. Edelleenkään en koe, että eläinten syöminen olisi väärin. Tuotantoeläimiä pitää tietysti kohdella säällisesti. Toisaalta kasvisyönti on tässä suhteessa selvästi oikein. Sekasyönti on, hmmmm, melkein oikein.

Terveys on ajanut vegaaniksi ainakin Bill Clintonin. Tosin vasta kahden ohitusleikkauksen jälkeen. Kasvisruokavalion terveellisyys lienee vahvalla tieteellisellä pohjalla tai ainkaan siitä ei tiettävästi ole mitään haittaa. Ilmeisesti suurin osa asiaa tutkineista ravitsemustieteilijöistä on kyllä vegaaneja, mutta en ole ihan varma lisääkö vai vähentääkö tämä niiden tutkimusten uskottavuutta. Hivenaineiden ja proteiinin saantia joutuu miettimään ja vitaamiinipurkilla pitää päivittäin käydä, mutta elämä ainakin tuntuu terveellisemmältä. Kolesterolia pitänee käydä jossain vaiheessa mittaamassa, että on kovaa dataa tunnelmien tueksi.

Tästä sen sijaan ei ole mitään kiistaa: Maapallo kiittää kasvissyöjää. Lihan ja maidon tuotanto vaatii kymmenkertaisesti resursseja maanviljelyyn verrattuna. Kalastus tyhjentää valtameret ennen pitkää kaikista kaloista. Onneksi jokainen voi halutessaa irtisanoutua kyseisistä tuotantoketjuista. Näihin talkoisiin osallistun mielelläni.

Mutta palataan vielä siihen hömppäpuoleen. Myönnän, että kyseessä on myös henkilökohtainen haaste. Joku toinen juoksisi maratonin tai kiipeäisi Kilimanjarolle.