Hiihtomatka-aaminen

Ei niin monta vuotta sitten helmikuisena aamuna Helsinki-Vantaan kotimaan terminaalissa. Kahvilan hitaasti matelevassa jonossa edelläni raahustaa elämää nähnyt keski-ikäinen mies. Ryhti on kumara, väsynyt katse hakee kengän kärkiä ja partakin on jäänyt ajamatta. Asusta päätellen hän on lähdössä hiihtämään. Päästyään kassalle mies puhuu karhealla, hieman anteeksipyytävällä äänellä.

”Kahvi…”

Jokin tiskillä kuitenkin kiinnittää miehen huomion ja hän nostaa katseensa. Oluthana? Ryhti suoristuu hiukkasen. Ennen kuin myyjä ehtii vastata mies jatkaa jo vähän reippaammin.

”… iso tuoppi…”

Saatuaan aloitteen käsiinsä häntä ei voi enää pysäyttää. Suupielet vetäytyvät pieneen hymyyn. Terästynyt katse hakee baarikaapista etsimäänsä ja löytää sen. Iloisesti etusormea kohottaen hän päättää tilauksen.

”… ja minttufernetti!”

Muodonmuutos on täydellinen. Krapulaisesta kansitakkimiehestä alle kahdessakymmenessä sekunnissa reippaaksi lapinkävijäksi. Hetken päästä lampsimme Kittilän koneeseen. Sankarimme on löytänyt samanhenkistä matkaseuraa ja rempseä pulina jatkuu koneessa.

Aamiainen on päivän tärkein ateria.

0 Vastausta “Hiihtomatka-aaminen”


Kommentit ovat tällä hetkellä pois käytöstä.