Arkisto kategorialle 'kaikki paitsi purjehdus on turhaa'

Turvasatama

Uhkaavasta lamasta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, tilille on kertynyt muutama tuhatlappunen odottelemaan sopivaa sijoituskohdetta. Samaisen kriisin johdosta hyvän kohteen löytäminen on vaikeaa. Normaali toimintamalli, eli tuhlaaminen, ei tunnu sopivalta. Kohtahan sitä menee työt ja asunnot ja joka ropo tarvitaan jne. Toisaalta eurojen lainaaminen nollakorolla eurooppalaiselle pankille, toisin sanoen rahojen jättäminen sinne tilille, lienee riskisijoitus sekin. Joko pankki menee nurin tai koko valuutta lopetetaan. Osakemarkkinoiden putoavaan veitseen ei viittis tarttua. Mitä jää jäljelle?

Ajattelin sijoittaa alumiiniin ja maailman parhaaseen polttomootoritekniikkaan.

Itse asiassa vene ei tässä tilanteessa ole ollenkaan hullumpi ostos. Pääoman menettämisen riski on pieni ja jälkimarkkinat likvidit. Käytettyjen veneiden arvo voi taantumassa suorastaan nousta, kun kukaan ei osta uusia veneitä. Kaupoille siis.

Lukemista veneeseen

Näin purjehduskauden alkaessa jokaisen aloittelevan, ja miksei edistyneemmänkin, merenkävijän olis hyvä lukea kaksi kirjaa. Toinen on Joshua Slocumin Yksinpurjehdus maapallon ympäri ja toinen Pirkko Saision Lokikirja.

Slocum kertoo hämmästyttävän tarinan, jossa hän rakentaa itselleen veneen, laittaa sen vesille ja  purjehtii yksin maapallon ympäri. Kirjailija ei tee uroteostaan isompaa numeroa ja saa homman kuulostamaan suorastaan helpolta, vaikka vaikeuksista ei todellakaan ole matkanvarrella pulaa. Vaikka sitä ei muistaakseni itse kirjassa mainitakkaan, niin Slocum oli kokenut valtameripurjehtija jo matkaan lähtiessään. Kun homma on hallussa niin mikä tahansa on mahdollista.

Saision teos on kirjaimellisesti veneen lokikirja. Matka alkaa, kun Saision perhe ostaa ilmeisesti hetken mielijohteesta parempiakin päiviä nähneen mahonkiristelijä Dianan. Päähenkilöiden hämmästyttävä vihjeettömyys kaikessa veneilyyn liittyvässä yhdistettynä ennakkoluulottomaan tekemällä oppii asenteeseen tarjoaa lukijalle hyvää viihdettä. On myös  jotenkin vapauttavaa lukea toisten tehneen samoja virheitä kuin itsekin – ja vielä paljon enemmän ja pahempiakin. Kaikesta huolimatta Lokikirja on positiivinen tarina. Vaikka merihätä on Dianan miehistölle tuttu ja toistuva tilanne ei se estä heitä nauttimasta hyvistä hetkistä, joita niitäkin on paljon.

Myönnetään. Pientä venekuumetta pukkaa.